www.raamattupiiri.fi    

8. SEITSEMÄN DIAKONIN VALINTA, STEFANOS (Apt. 6)

Aluksi: Jerusalemin seurakunta eli siis aluksi yhteistaloudessa, mutta sitten yhteys alkoi säröillä. Kristittyjen keskuudessa käytettiin kahta kieltä: "heprealaiset" puhuivat arameaa ja "hellenistit" kreikkaa. Jälkimmäiset olivat diasporasta takaisin isiensä maalle palanneita juutalaisia. Tässä tilanteessa apostolit päättivät valita seitsemän veljeä "pöytäpalveluun". Myöhemmin tällaisia tehtäviä hoitavia miehiä alettiin nimittää diakoneiksi (Fil. 1:1). Heillä oli usein myös julistustehtäviä.

Jae 1

Jakeet 2-4. Vanhan käännöksen "pöytäpalvelus" voi tarkoittaa paitsi ruuan myös avustusten jakelua. "Pöytä" tarkoittaa näet kreikan kielessä myös "pankkitiskiä".

Jakeet 5-6

Jae 7. Huomatkaa, että vanhan liiton pappien pääasiallinen työ oli uhrien uhraaminen.

Jakeet 8-10. Libertiinit olivat vapautettuja orjia. Kyrene ja Aleksandria sijaitsivat Pohjois-Afrikassa, Kilikia Välimeren koilliskulmassa, Aasia nykyisen Turkin länsiosassa. Kaikki väittelijät olivat siis hellenistijuutalaisia.

Jakeet 11-12. Stefanoksen pidätys tapahtui vain pari kolme vuotta Jeesuksen pidätyksen jälkeen. Jumalanpilkasta Mooseksen laki langetti kuolemantuomion. (2. Moos. 22:27; 3. Moos. 24:11-)

Jakeet 13-14

Jae 15

Kokoavat kysymykset

Lopuksi: Jeesus antoi palvelevan rakkauden esimerkin diakoneille pestessään opetuslastensa likaiset jalat. Näinkin hän sanoi: "Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta." (Mark. 10:43-45.)

© www.raamattupiiri.fi