13. DAMASKOKSEN TIELLÄ (Apt. 9:1-22)
Aluksi: Tässä vaiheessa pääsiäisestä on kulunut pari vuotta. Jeesukseen uskovien joukko alkaa pian olla yhtä suuri kuin fariseusten puolue: 5000–6000 henkeä. Pappejakin heihin on liittynyt runsaasti (6:7). Koska mikään ei näytä voivan pysäyttää "harhaopin" leviämistä, Saul päättää ulottaa vainon ulkomaille asti. Damaskos oli tuohon aikaan tärkeä valtateiden risteyskohta. Siellä oli suuri juutalainen siirtokunta, jonka keskuuteen kristinusko oli jo ehtinyt levitä. Jerusalemista Damaskokseen oli 250 km matka.
Jakeet 1-2. Saul "uhkui vihaa ja murhanhimoa" sanoo vuoden 1992 käännös. Saulus "puuskui yhä uhkaa ja murhaa", sanoo vanha käännös.
- Kuvailkaa omin sanoin, millaisessa mielentilassa nuori rabbi Saul oli?
- Mistä tietoisista tai alitajuisista motiiveista Saulin viha kristittyjä kohtaan saattoi kummuta?
- Miksi Saul ei suostunut jättämään edes ulkomailla asuvia kristittyjä rauhaan – mitä hän pelkäsi?
Jakeet 3-7
- Mitä Saul näki ja kuuli, kun Jeesus kohtasi hänet Damaskoksen tiellä?
- Mitä huomionarvoista on Jeesuksen sanoissa Saulille jakeissa 4 ja 6? (Miksi Jeesus ei sanonut: "Miksi vainoat minun opetuslapsiani?", vaan: "Miksi vainoat minua?")
- Myöhemmin Saul kertoo matkakumppaniensakin kaatuneen maahan ja nähneen valon, mutta ääntä he eivät olleet kuulleet (22:9 ja 26:14). Miten jae 7 voidaan yhdistää näiden tietojen kanssa?
- Miksi Jeesus ei kohdannut Saulia lähellä Jerusalemia, vaan lähellä Damaskosta?
Jakeet 8-9
- Mitä luulette Saulin miettineen nuo kolme päivää, kun hän ei voinut nähdä mitään, ei syödä eikä juoda? (Mitä hän ajatteli itsestään? Entä Jumalasta? Entä Vanhasta testamentista? Entä urastaan seurakunnan vainoajana? Entä Stefanoksen kuolemasta? Entä tulevaisuudestaan? Mikä häntä ehkä kadutti kaikkein eniten?)
- Jos jokin asia toi toivoa Saulin synkkään mieleen, niin mikä se oli?
- Jakeesta 11 käy ilmi, että Saul rukoili pimeytensä keskellä. Mitä hän rukoili ja ketä hän rukoili?
Jakeet 10-16
- Millaiset tunnelmat vallitsivat Damaskoksen kristittyjen parissa ennen Saulin tuloa?
- Miksi Herra oli näyttänyt edeltä käsin Saulille näyssä Ananiaksen tulon?
- Minkä kuvan nämä jakeet antavat meille Ananiaksesta? (Mitä se Ananiaksesta osoittaa, että hän sanoi Herralle jakeiden 13-14 sanat?)
- Ananiaksen nimeä ei mainita enää tämän jälkeen Raamatussa. Miten arvioisitte hänen tehtäväänsä pelastushistoriassa?
Jakeet 17-19. Vielä vähän aikaa sitten Saul olisi tahtonut pidättää Ananiaksen, ehkä jopa tappaa hänet.
- Miksi Jumala ei lähettänyt Saulin luo enkeliä, vaan Ananiaksen?
- Mitä luulette Saulin ajatelleen, kun hän kuuli vainoamansa seurakunnan edustajan suusta puhuttelun "veljeni"?
- Katsokaa jakeita 15-16. Mitä Saulin ehkä ajatteli kuullessaan, mikä olisi hänen elämäntehtävänsä?
- Miten Saul pystyi uskomaan, että hän saa hirveät syntinsä anteeksi?
- Katsokaa jaetta 22:16. Miten kasteessa voi olla sellainen voima, että se pesee kastettavan puhtaaksi synneistä?
- Mitä Saulin kääntymys paljastaa meille uskoontulosta ja ihmisen ratkaisusta?
- Sovella Saulin kääntymys sen ihmisen elämään, jonka uskoontuloa sinä kaikkein eniten rukoilet. Mitä valoa se tuo tähän asiaan?
Jakeet 19b-22
- Mitä se osoittaa Saulista, että hän aloitti Jeesuksesta todistamisen heti samalla viikolla?
- Mitkä ovat Saulin kaltaisen kiihkeän luonteen hyvät ja huonot puolet?
- Mitä Damaskoksen kristityt tästä uudesta tilanteesta ehkä ajattelivat? Entä Damaskoksen juutalaiset? Entä Jerusalemin ylipapit?
Kokoavat kysymykset
- Milloin luulette Saulin ymmärtäneen, että Jeesus on sama Jumala kuin Vanhan testamentin Jahve?
- Miten tässä luvussa näkyy Pyhän Hengen toiminta?
- Missä tässä tekstissä tulee ilmi Jumalan armo Kristuksessa?
Lopuksi: Myöhemmin Paavali nimitti itseään maailman suurimmaksi syntiseksi, koska oli vainonnut Jumalan seurakuntaa (1. Kor. 15:9 ja 1. Tim. 1:15). Hän ei koskaan unohtanut julistaa Jumalan armoa saatuaan suuret syntinsä anteeksi. Näin hän kirjoitti korinttilaisille: "Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna." (1. Kor. 2:2)