www.raamattupiiri.fi    

4. ELIA KARMELIN VUORELLA (1. Kun. 18:20-46)

Aluksi: Baalin palvonta oli jatkunut Pohjoisvaltio Israelissa kymmenisen vuotta. Ihmiset luulivat tässä vaiheessa, ettei siinä ollut mitään väärää. Silloin Elia järjesti jumalten taistelun Karmelin vuorelle: se Jumala, joka vastaisi tulella, olisi oikea, elävä Jumala. Elia tiesi Herran vastanneen tulella silloin, kun telttapyhäkössä ja myöhemmin temppelissä oli uhrattu ensimmäinen uhri. Luetaan vielä Elian sanat jakeesta 19.

Jae 20-21

Jakeet 22-24. Kuningas oli kutsunut paikalle kaikki Iisebelin 850 hengenmiestä, mutta ilmeisesti vain 450 Baalin profeettaa oli noudattanut kutsua. He eivät tienneet, millainen kilpailu heitä Karmelilla odotti.

Jakeet 25-26. Huomaamme, että Karmelilla oli jo valmis Baalin alttari.

Jakeet 27-29. Luetaan jae 27 molemmista käännöksistä. Ruokauhrin aika oli klo 15.

Jakeet 30-35. Sea-mitta veti 12 litraa. Ruukun voimme olettaa vetäneen 10-20 litraa.

Jakeet 36-37. Jerusalemin temppelissä uhrattiin iltapäiväuhri klo 15. Ruokauhria ei uhrattu yksin, vaan aina yhdessä karitsan kanssa. Elia siis halusi liittää oman uhrinsa Jerusalemin temppelin veriuhriin.

Jakeet 38-39

Jae 40. Mooseksen laki langettaa epäjumalanpalvelijoille kuolemantuomion.

Jakeet 41-45. Vihdoin Elia pääsi rukoilelmaan sateen tuloa: "Ja kun hän taas rukoili, taivas antoi sateen ja maa tuotti jälleen hedelmää." (Jaak. 5:18.) Jotkut pitävät Elian palvelijaa Sarpatin lesken poikana.

Jae 46. Matkaa Karmelilta Jisreelin kesäpalatsiin oli 20 km. Elia juoksi tuon matkan sateessa.

Lopuksi: Karmelin uhri oli Jeesuksen uhrin ennakkokuva. Jumalan Karitsan verta tarvittiin sovituksen välineeksi, jotta epäjumalanpalvelukseen sortunut kansa saisi syntinsä anteeksi ja voisi taas elää liitossa Herransa kanssa.

© www.raamattupiiri.fi