www.raamattupiiri.fi    

4. MURHAYRITYKSIÄ (Jeremia 26:1-24 ja 11:18-23)

Taustaa: Tämän päivän teksti jatkuu siitä, mihin viimeksi jäimme. Hurskas Josia oli kuollut pari vuotta aikaisemmin, ja hänen jumalaton poikansa Jojakim oli noussut valtaistuimelle. Jeremia oli juuri pitänyt saarnan ja uhannut temppeliä tuholla, koska temppelivieraat eivät suostuneet tekemään parannusta synneistään. Nyt pääsemme selville siitä, minkä vaikutuksen profeetan temppelisaarna teki kuulijoihinsa.

Jakeet 26:1-6. Tästä keskustelimme viimeksi, joten sivuutamme nämä jakeet nopeasti.

Jakeet 7-9

Jakeet 10-11. Porttiin kokoonnuttiin päättämään tärkeistä asioista ja ratkaisemaan oikeusjuttuja.

Jakeet 12-15

Jakeet 16-19. Jakeesta 21 käy ilmi, että myös kuningas Jojakim oli samaa mieltä kuin Jeremian syyttäjät, vaikkei ollut paikalla tämän tapahtuessa.

Jakeet 20-23

Jae 24. Safan oli ollut kirjurina (=pääministerinä) hurskaan Josian hallituksessa. Hänen poikansa Ahikam kuului ilmeisesti nykyisen kuninkaan Jojakimin hallitukseen. Safanin perhekunta oli kaikesta päätellen onnistunut säilyttämään oikean uskon jumalattomuuden keskellä.

Jakeet 11:21 ja 18-20. Jeremia olisi kävellyt suoraan johonkin ansaan, jollei Herra olisi varoittanut häntä. Huomatkaa, että Anatot oli sekä pappiskaupunki että Jeremian kotikaupunki.

Jakeet 11:22-23. Anatotin asukkaat joutuivat sodan jalkoihin neljännesvuosisata myöhemmin, kun Babylonian sotajoukko asettui piirittämään Jerusalemia. Pakkosiirtolaisuudesta anatotilaisia palasi kotimaahan vain 128 henkeä.

Lopuksi: Myös Jeesus joutui kokemaan sen, että oman kaupungin väki, entiset naapurit ja luokkatoverit, koettivat hänet tappaa. (Lk. 4:16-30.) Syy oli sama kuin Jeremiankin kohdalla: he tahtoivat vaientaa hänen julistuksensa. Jeesuksen reaktio oli kuitenkin erilainen kuin Jeremian: hän kantoi ristille nasaretilaistenkin synnit, kun hänet vietiin teurastettavaksi kesyn karitsan tavoin.

© www.raamattupiiri.fi