www.raamattupiiri.fi    

14. PAKKOSIIRTOLAISTEN TULEVAISUUS JA TOIVO (Jeremia 29)

Taustaa: Ies-episodin jälkeen kuningas Sidkia lähetti Babyloniaan pari hovimiestään, joista toinen oli Safanin hurskaan ystäväperheen vesa, Eleasa. Noiden kahden mukana Jeremia puolestaan lähetti kirjeen sinne jo viedyille Juudan pakkosiirtolaisille.

Jakeet 1-3a. Jekonja = Jojakin = pakkosiirtoon viety nuori kuningas.

Jakeet 3b-7

Jakeet 8-9. Pappeja ja profeettoja oli siis tullut muiden pakkosiirtolaisten mukana Babyloniaan, vrt. jae 1.

Jae 10. Jokainen pakkosiirtolainen toivoi pääsevänsä pian kotimaahansa. 70 vuotta tarkoitti sitä, etteivät kirjeen saaneet juutalaiset näkisi Juudaa koskaan enää.

Jakeet 11-14. Alun perin kirjeen vastaanottajat olivat olleet yhtä jumalattomia kuin muutkin juutalaiset.

Jakeet 15-19. Daavidin valtaistuimella Jerusalemissa istui tuolloin nuori Sidkia.

Jakeet 29:20-23. Ahabin ja Sidkian aviorikoksista tiesi ehkä vain Herra yksin. Nyt se paljastui kaikille.

Jakeet 24-29. Jeremia sai vastauksen kirjeeseensä. Kirjoittajan nimi oli Semaja, ja kirje oli osoitettu Jerusalemin temppelin ylivalvojalle, joka luki sen kaikelle kansalle. Myös Jeremia oli kuulemassa tuon haukkumakirjeen lukemista.

Jakeet 30-32

Kokoavat kysymykset

Lopuksi: Tulevaisuuden toivo merkitsee sitä, että meitä odottaa kuoleman jälkeen uusi taivas ja uusi maa. "Sinä et hylkää sieluani tuonelaan etkä salli pyhän palvelijasi ruumiin maatua. Sinä osoitat minulle elämän tien. Minä saan nähdä sinun kasvosi, sinä täytät minut ilolla." (Apt. 2:27-28). Jeesus hankki meille tuon luvatun maan kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Ilman häntä ei yhdelläkään ihmisellä ole mitään kestävää tulevaisuuden toivoa.

© www.raamattupiiri.fi