www.raamattupiiri.fi    

17. JEREMIA VANGITAAN (Jeremia 37)

Taustaa: Viimeksi luimme, miten faarao Hofran sotajoukko lähti liikkeelle piiritettyä Jerusalemia auttamaan. Vuosi oli silloin 587 eKr., ja piiritystä oli kestänyt puolisen vuotta. Babylonialaiset purkivat telttansa ja marssivat pohjoiseen. Ruokaa saatiin lisää. Pro-Egypti -puolue riemuitsi. Mutta yllättäen Sidkia lähettikin silloin Jeremian luo pari tärkeää miestä pyytämään esirukousta ja neuvoja.

Jakeet 3-5. Sefanja oli sama temppelin ylivalvoja, joka oli lukenut muutama vuosi sitten Jeremiaa koskevan haukkumakirjeen koko kansalle.

Jakeet 6-9

Jae 10

Jakeet 11-14. Jeremia oli kotoisin Anatotista, 5 km Jerusalemista pohjoiseen.

Jakeet 15-16. Maanalaiset vesisäiliöt olivat kirkonkellon muotoisia sadevesikaivantoja, syvyydeltään muutamasta metristä 30 metriin. Jeremia itse pelkäsi kuolevansa "vankikuoppaansa", vrt. jae 20 b.

Jae 17. Kävi, kuten Jeremia oli ennustanut: faraon sotajoukko palasi kotimaahansa, ja babylonialaiset palasivat piirittämään Jerusalemia. Jeremia virui yhä maanalaisessa vankilassaan.

Jakeet 18-19

Jakeet 20-21. Jeremia oli tuntenut Sidkian polvenkorkuisesta asti ja ollut tämän isän hyvä ystävä. <0li>Mitä koskettavaa on Jeremian pyynnössä nuorelle kuninkaalleen?

Lopuksi: Jeremia ei ollut yksin maanalaisessa vankilassaan, Herra oli siellä hänen kanssaan. Niin hän on sinunkin kanssasi, millaisessa "vankilassa" tällä hetkellä koetkin istuvasi. Mutta Poikansa luona Isä Jumala ei ollut tämän riippuessa ristillä, sillä tästä oli tullut hänen vihollisensa ‐ meidän syntiemme tähden.

© www.raamattupiiri.fi