www.raamattupiiri.fi    

19. PELLON OSTO ‐ TOIVON AKTI (Jeremia 32)

Taustaa: On menossa Juudan historian toisiksi viimeinen vuosi eli Sidkian 10. hallitusvuosi (587 eKr.). Yhä useampi Jerusalemin piiritykseen suljettu juutalainen tajuaa, että sota hävitään, ja edessä on pakkosiirto. Sekä Jeremia että hänen serkkunsa Hanamel olivat kotoisin Anatotin kylästä, 5 km Jerusalemista pohjoiseen. Kylän asukkaat ovat paenneet Babylonian sotajoukon tieltä Jerusalemiin ja jättäneet peltonsa vihollisen haltuun. Piirityksen keskeytyessä Anatotissa on pidetty perinnönjako, josta Jeremia on kaikesta päätellen saanut melkoisen summan hopeaa taskuunsa (vrt. 37:11-12).

Jakeet 1-2, 24.

Jakeet 6-9. Peltoa ei saanut myydä suvun ulkopuolelle ja se piti palauttaa alkuperäiselle omistajalleen viimeistään riemuvuonna, joka toistui 50 vuoden välein (3. Moos. 27:24).

Jakeet 10-12. Baruk oli Jeremian sihteeri. "Avoin kirja" (RK 1938) tarkoittaa siis "kopiota" (RK 1992).

Jakeet 13-15. Tärkeitä dokumentteja säilytettiin korkeissa saviruukuissa, mutta yleensä niitä ei suljettu ja sinetöity, koska asiakirjojen piti olla helposti saatavilla. Pergamentti ja papyrus voivat säilyä ilmatiiviissä ruukussa jopa satoja vuosia.

Jakeet 16-20. Jeremian rukouksen alku

Jakeet 21-23

Jakeet 24-25. Jeremian rukouksen loppu

Jakeet 26-35

Jakeet 36-41. Näissä jakeissa puhutaan paitsi vanhan liiton, myös uuden liiton Jumalan kansasta.

Jakeet 42-44

Lopuksi: "Minä iloitsen tehdessäni heille hyvää" (41). Miten paljon hyvää Jumala on tehnyt meillekin antaessaan meille Jeesuksen, syntien anteeksiantamuksen ja elävän toivon! Siihen saamme tarttua omassa "piiritetyssä Jerusalemissamme". Voimme iloita siitä, että meitä odottaa "pakkosiirtolaisuutemme" jälkeen uusi Jerusalem, jossa ei ole mitään surua, ei mitään syntiä eikä mitään kuolemaa.

© www.raamattupiiri.fi