www.raamattupiiri.fi
23. VOI VOITETTUJA! (Jeremia 39:1-14, 52:12-27 ja Valitusvirret 5)
Taustaa: Piiritys alkoi joulukuussa 588 ja päättyi heinäkuussa 586. Meni 1½ vuotta, ennen kuin babylonialaiset saivat murretuksi muuriin aukon ja pääsivät Jerusalemiin. Kaupungin asukkaat olivat silloin jo nälkäkuoleman partaalla. Kuukauden päästä eli ab kuun 9. päivänä (25. 8 meidän kalenterissamme) poltettiin temppeli. (Samana päivänä hävitettiin myös Herodeksen temppeli v. 70 jKr.)
Jakeet 39:1-3. Nebu-Sarsekimin (RK 1992) nimi on löydetty myös eräästä tuon ajan savitaulusta.
- Miksi Jeremia ei kuvaa Jerusalemin valloituksen hetkeä tämän yksityiskohtaisemmin?
- Miettikää, miksi Jeremia luettelee babylonialaisten upseerin nimiä tässä yhteydessä?
- Mikä on sen seikan merkitys, että yksi näistä nimistä on löytynyt Raamatun ulkopuolelta?
Val. 5:1-14. Jeremia kuvaa Valitusvirsissä sydäntä särkevästi Jerusalemin tilannetta noina päivinä.
- Mikä kiinnittää huomiotanne näissä jakeissa?
- Miksi Jeremia tahtoi kertoa Herralle Jerusalemin tilanteesta, vaikka Herra oli sen aiheuttanut? (Kenen syytä tämä tilanne oli Jeremian mielestä, ks. jakeet 6-7?)
- Miten valloittajat kohtelivat eloon jääneitä jerusalemilaisia: nuoria miehiä, naisia, vanhoja miehiä?
- Miettikää, miksi ruokahuolto ei vieläkään pelannut, vaan ihmiset kuolivat yhä nälkään? Val. 5:15-22
- Mistä se kertoo, että Jeremia esittää synnintunnustuksen me-muodossa (jae 16)?
- Millaisena Herra näyttäytyy Jeremian silmissä hänen kirjoittaessaan näitä jakeita?
- Mitä erikoista on Jeremian avunpyynnössä? (Mitä profeetan olisi luullut pyytävän tässä tilanteessa?)
- Mistä se on todistuksena, että Jeremia joka tapauksessa yhä rukoilee? Jer. 39:11-14. Jeremia oli saarnannut antautumista koko piirityksen ajan. "Koti" jakeessa 14 tarkoittanee Anatotia. Puhumme jakeen 14 Gedaljasta enemmän ensi kerralla.
- Keneltä Nebukadnessar oli ehkä kuullut Jeremiasta ja mikä profeetassa oli tehnyt häneen vaikutuksen?
- Kuvitelkaa Jeremian tunnelmia, kun korkea-arvoiset kaldealaisupseerit kohtelivat häntä kunnioittavammin kuin ketään muuta juutalaista ja jopa paremmin, kuin hänen omat maanmiehensä olivat koskaan häntä kohdelleet?
- Mitä muut juutalaiset ehkä ajattelivat Jeremian erityiskohtelusta?
Jer. 52:12-14. Suurin osa luvusta 52 on lainattu 2. Kuninkaiden kirjasta Jeremian kuoleman jälkeen.
- Mitkä olivat henkiin jääneiden kaupunkilaisten tunnelmat, kun heidän talojaan poltettiin ja muuria revittiin maahan? (Tuliko tuho heille yllätyksenä?)
- Vetäjä lukee Val. 1:10. Mikä oli juutalaisille pahinta, kun he näkivät kaldealaisten tunkeutuvan temppeliinsä ja repäisevän esiripun auki?
- Mitä kaikkea Jumalan kansa menetti menettäessään temppelinsä?
Jer. 52:15-16. Jerusalemista Babyloniaan oli 1150 km matka. Jos nälkiintynyt joukko jaksoi laahustaa 15 km päivässä, matka vei heiltä 2½ kuukautta.
- Entä jos pakkosiirto olisi tapahtunut ilman, että Jeremia olisi ennustanut sen tuloa neljän vuosikymmenen ajan. Kenen syyksi kansa olisi siinä tapauksessa tehnyt tämän katastrofin?
- Meidän aikanamme kysytään usein onnettomuuden sattuessa, missä Jumala oli. Miksi juutalaiset eivät esittäneet tätä kysymystä itselleen ja toisilleen?
- Kuvitelkaa tuon nälkiintyneen ihmisjoukon marssia Babyloniaan? Miten lapset, vanhukset ja tavarat kuljetettiin etapista toiseen, kun aasitkin oli syöty? Mistä saatiin rahaa ruokaan?
- Mitä se Nebukadnessarista osoittaa, ettei hän harjoittanut poltetun maan taktiikkaa, vaan jätti entiset orjat viljelemään maata?
Jer. 52:17-18. Ryöstettyjen esineiden luettelo on pitkä. Emme lue jakeita 19-23.
- Miksi tämän luvun kirjoittaja tahtoo luetella kohta kohdalta temppelistä ryöstetyt esineet?
Jer. 52:24-27. Nebukadnessar oleskeli tuohon aikaan Syyrian Riblassa, 500 km:n päässä Jerusalemista.
- Millä perusteella henkikaartin päällikkö Nebusaradan valitsi rangaistavaksi vietävät juutalaiset?
- Miksi rangaistavaksi määrätyn joukon piti kulkea Riblaan, miksei heitä teloitettu jo Jerusalemissa?
- Vetäjä lukee Joh. 2:19 ja 21. Missä mielessä temppelin hävittäminen oli Jeesuksen kuoleman ennakkokuva?
Lopuksi: "Miksi sinä tyystin unohdat meidät, miksi hylkäät ainiaaksi?" itki Jeremia Jerusalemin raunioilla (Val. 5:20). "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" huusi Jeesus ristiltään. Itse asiassa tuhottu Jerusalem ja sen temppeli olivat Vapahtajan ennakkokuvia. Tulemalla itse hylätyksi ja hävitetyksi Jeesus avasi sekä syntiselle Juudalle että meille kaikille mahdollisuuden palata Jumalan luo ‐ ja juuri sitähän Jeremia Valitusvirsissä olikin pyytänyt ja rukoillut.
© www.raamattupiiri.fi